Skip to content

Lehpa/3 - AFC Keltik 4-1 (0-1) 23.7.2017

Sunnuntaina saatu selkäsauna LehPa/3:lta pisti raportin kirjoittajankin hiljenemään ja tästä syystä peliraportti tulee hieman jälkikäteen. Itse ottelusta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa, niin munaton, hajuton, väritön ja mauton Keltik-ryhmityksen esitys oli. Tai varsinkin toinen puoliaika oli.

Vierasjoukkue Keltik ei saanut parhainta mahdollista lähtöä otteluun, kun joukkueen ykkösmaalivahti, Thanh Duong koki yllättäviä vaikeuksia Itä-Suomen kauniilla maakuntareiteillä, eikä ehtinyt peliin mukaan. Kaimamies Tran sai epäkiitollisen aseman astella tolppien väliin. Nurmikenttä ja hyvin märät olosuhteet eivät ole maalivahdille aivan ihanteellinen tilanne. Saati sitten kenttäpelaajalle, joka toimittaa maalivahdin virkaa. Tran teki maalilla minkä pystyi, eikä häntä voi maaleista syyttää. Mitään myöskään LehPalta pois ottamatta, kolme pistettä jäi Lehmoon helposti, kokonaisuuden ollessa tämän kauden Keltikin kenties huonoin.

Itse ottelun alun LehPa aloitti terävästi, pyöritellen palloa ja heidän pitkien keskikentän keskustan ja toppariosaston miehien, napsiessa helposti korkeat pallot kotijoukkueella. Noin kymmenen minuutin nyhväämisen jälkeen, Keltik alkoi näyttää joukkueelta, joka on vihreällä veralla tällä kaudella parhaimmillaan nähty; hyökkäyspäässä vauhdikkaalta ja vaaralliselta. Varsinkin Saudi-Arabian keikaltaan palannut numero 10, A`rafat oli aivan liekeissä. Mies juoksi ohi vasemmalta ja oikealta ja vei LehPa-puolustusta, miten tahtoi. Ensimmäinen täysosuma syntyi kuitenkin joukkueen ykköspyssyn, ”Ceko” Cirayn jalasta. Keskikentällä operoinut, #24 Varvemaa antoi loistavan oikea-aikaisen läpisyötön, johon LehPa-maalivahti reagoi, Cirayn kuitenkin ehtiessä ensimmäisenä palloon. Toinen täysosuma oli lähellä, kun A`rafat nostettiin läpiajoon ja mies nosti taidokkaasti pallon yli vastustajan maalivahdin. Nostoa edelsi kuitenkin käsivirhe. Myös taiteilija Strand pääsi pari kertaa yrittämään maalintekoa Cirayn syötöistä, toisen maalin kuitenkin jäädessä vain roikkumaan. Ja sitä Keltik olisi tarvinnut.

Kukaan ei oikein tiennyt mitä Keltik-ryhmälle tapahtui puoliajalla. Klassinen ”jalat jäi koppiin” vai mikä lie. LehPa/3 kuitenkin muutti systeemiään ja siihen Keltik ei onnistunut reagoimaan. LehPa tuli kovaa ja Keltik vikisi. Tämä painostus näkyi noin kymmenen minuutin jälkeen, kun Keltik-kapteeni Junnilainen joutui rikkomaan omalla puolustusalueella. LehPa-konkari asteli pallon taakse ja hän ampui pallon muurin ohi vasempaan alakulmaan. Tornihuhujen mukaan, näitä on herrasmieheltä nähty useampikin tällä kaudella. Tasoitus tiputti löysät mustiin Keltik-housuihin. LehPa siirtyi johtoon, kun vajaa 70 minuuttia oli tahkottu. Pallo pyöri Keltikin rangaistusalueen korvilla, kuin puolukka siellä kuuluisassa tai kuin pallo Suomi-Unkari -ottelussa vuonna 1997. Jälleen monia hienoja taklauksia esittänyt ”Kone” Utriainen jopa liukui ohi ja pallo ei suostunut lähtemään kauas Keltik-alueelta. Tämä hätäily kostautui, kun pallo siirrettiin maaliin lähietäisyydeltä ja taululle lukemat 2-1. Tämä takaisku aiheutti jopa tahatonta hilpeyttä ja epäuskoa Keltik-penkillä, niin absurdin kummallinen tämä pyöritys oli. Tappioasema ei herättänyt Keltik-nippua taisteluun, vaan reilu 10 minuuttia 2-1 -osumasta, Keltik-reppu heilui kahdesti aivan peräkkäin, kun pallo lahjoitettiin LehPan hyökkäyskoneistolle. 4-1 maalin jälkeen Keltik rupesi nostamaan hieman pakkaansa ylemmäs, ja kavennus olikin hyvin lähellä, kun ylemmäs nostettu, vanha laituri Utriainen täräytti pallon tolppaan. Mutta, myös LehPa oli lähellä lisätä viidennen osuman historiankirjoihin. Pallonmenetys alimpana miehenä, pallo viereen kaverille, mutta Keltikin onneksi tällä kertaa viimeistely ontui. Lopputulokseksi jäi 4-1 ja näin vihaista ja pettynyttä Keltik-ryhmää ei ole allekirjoittanut nähnyt ikinä.

Esitys oli sanalla sanoen huono. Strandin sanoja lainaten ”ei saatu kolmea syöttöä omille”, mikä on valitettavan karu fakta. Syötöt eivät menneet omille, pallo pomppi jaloissa ja painettiin päät alas. Tästä synkästä taudista on päästävä. Keskikentän Halonen ja Varvemaa, sekä hyökkääjät Moalin ja Ciray, sekä maalivahtina paikannut Tran selvisivät jotenkuten kuivin jaloin, vaikka kenttä hyvin märkä olikin. Treeneissä Keltikillä on ollut hyvä meininki ja tempo korkealla, nyt toivotaan, että tämä siirtyy myös itse pelikentille, eikä tappiokierre syvene. Ehkä pelaaja/valmentaja A-E Seppälän paluu auttaisi tässä transitiossa.

Seuraava Keltikin ottelu on 6.8. JoPS/2:ta vastaan ja sinne kotijoukkueena toimiva Keltik toivoo laajaa kannatusta tappioputken katkaisemiseksi. Nähdään Mehtimäellä!