Skip to content

AFC Keltik-SaPa/2: 4-1 (2-1), 24.9.2017

Hyytävään 11 asteiseen Joensuuhun saapui tällä kertaa SaPa/2, eli Savon Pallo. Kotijoukkue AFC Keltik pääsi lähtemään otteluun hyvällä kokoonpanolla, joka sisälsi neljä vaihtomiestä ja itseään vielä parantelevan, puheenjohtaja Toikkasen penkiltä puku päällä. Toppari Utriainen palasi kauko-idästä avaukseen tutulle topparin paikalle, kun taas kippari Junnilainen löysi itsensä hieman yllättäen keskikentän laidalta! Ja edukseenhan kapteeni esiintyikin.
Sarjajumbo SaPa/2 aloitti ottelun ennakkoluulottomasti ja vieraskenttää tai sen kovaäänistä yleisöä pelkäämättä. Kotijoukkue hermoili ja koki lukuisia pallon menetyksiä ensimmäisen kympin aikana. Liekö yleisön liian kova hurraus olikin liikaa? Ja 11. minuutin kohdalla tämä hermoilu kostautui, kun jo keltikmäiseen tyyliin, pallo pomppi taas kaikkien jaloissa ja härdellin päätteeksi, vierasjoukkueen hyökkääjä ampui helpohkosti maanuoliaisen oikeaan alakulmaan, Keltik-nipun estelyistä huolimatta. Tästä ei kuitenkaan kotijoukkue lannistunut, vaan toisin kuin alkukaudella, vastaus oli hyvinkin nopea ja tehokas; herra Moalinin sähäkän nousun epäonnistuttua, pallo onnistuttiin pelaamaan takaisin alaspäin, puolustaja V-P. Seppälän jalkaan. Tämä lähetti millintarkan keskityksen puolustuslinjan väliin, jonne käärmemäisellä viekkaudella liikkunut hyökkääjä Karjalainen otti pallon taidokkaasti reidellään haltuun, ja viimeisteli tarkasti vasempaan alakulmaan. Taululla 1-1, pelikellossa 13 minuuttia. Tämän jälkeen ote siirtyi aivan täydellisesti kotijoukkueelle, eikä SaPa:lla ollut juuri mitään annettavaa pelin kulkuun. Karjalainen pääsi seuraavaan paikkaansa 20. minuutin kohdalla, kun Halonen ja Rantala järjestelivät miehen maalivahdin kanssa vastakkain. Viimeistely karahti vain senttien verran yli oikean yläkulman. Rantala-Karjalainen tutkapari pelasi muutaman näyttävän kuvion ja katsomoonkin huomasi, että herroilla kemiat pelaavat. Seuraava merkittävä tilanne sattui pelinkellon näyttäessä 31. minuuttia, kun Karjalaisen kentällä korvannut Strand röyhtäili niin miehekkäästi, että katsomorakenteet tuntuivat tärisevän. Katsomossa hihiteltiin tapahtuneelle vielä pitkään. Mutta! Vain muutama minuutti tästä, ottelun 35. minuutilla sattui ja tapahtui taas. Keskeltä ylöspäin, ilman palloa rynninyt Rantala sai vastustajan linjaan loisteliaan syötön Strandilta, muutama kosketus eteenpäin, vastustajan veskarikin läheiselle grillille jonottamaan kebabia ranskalaisilla, ja pallo mukaan vasemmalle. Hieman meinasi nahkakuula vielä jäädä jalkoihin, kun tyhjä maali ammotti edessä, mutta Rantala siirti Keltikin ensimmäisen kerran ottelussa johtoon, lukemat tässä vaiheessa 2-1. Puoliajan viimeiset 10 minuuttia olivat palloilua, Keltikin pitäessä homman hyvin näpissään. Joukkueiden saavuttua tauolta, ei meininki paljoa muuttunut, Keltik piti palloa, ja SaPa roikkui mukana. 54. minuutilla oltiin lähellä nähdä maali, joka olisi haastanut Halosen alkukauden saksipotku, sekä tästä pelistä puuttuneen Daranouvongsin unelmalaukauksen, kauden maaleina. Rantala voitti vastustajan laiturin keskialueen väännössä 100-0, eteni muutaman metrin eteenpäin ja avasi jalkansa. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Rantala on paikallisessa tanssiravintolassa mainostanut itseään lentävällä lauseella ”pretty good long shots”. Tällä kertaa hän ei valitettavasti saanut uutta tarinaa kerrottavakseen, vaan reilusta 30 metristä lähtenyt kanuuna osui oikean tolpan yläkulmaan ja kimposi tästä väljemmille vesille. Katsomossa kiljuttiin jo varmaa maalia. Hetkeä myöhemmin, yleisö jo taputti 3-1 maalia, mutta liian aikaisin. Halonen pelattiin läpi oikealta ja mies nosti taidokkaalla chipillä pallon yli veskarin. Myönnettäköön, että tällöin allekirjoittanutkin nousi jo seisomaan ja vannomaan rakkautta Keltikille, vain huomatakseen vierustoverin kanssa, että pallo meni noin puoli milliä ohi oikean tolpan. Pikakelaus edellisestä ottelun 64. minuutille ja tällä kertaa Keltik-ryhmä, taustajoukkoineen sai juhlia OIKEATA 3-1 maalia. Rantala laittoi liukkaana laidallaan liikkuneen Moalinin läpi. Tämä ajoi hyvillä kosketuksilla ja maltilla lähemmäs maalia, jonka eteen oli noussut toinen laituri, Pham. ”Tsikillä” oli helppo työ laittaa pallo maaliin viiden metrin viivan sisäpuolelta, mutta äärimmäisen kovana pelimiehenä, hän päätti ottaa huonon kosketuksen ja nostaa pallon eriskummallisesti oikeaan yläkulmaan. Eri miehen temppu, sanon minä. Taululla viimein 3-1. Reilu 10 minuuttia tästä, Pham herkutteli toisen maalinsa. Utriainen purki pallon puolesta kentästä kauden korkeimmalla purulla, joka tippui alas vasta 14 metrin kohdalla. Vastustajan maalivahti epäröi aikansa, eikä onnistunut nappaamaan palloa kiinni. Pallo pomppi kohti maalia, jonne Pham oli hiipinyt, ja miehellä oli helppo työ laittaa pallo maaliin. Tällä kertaa hän ei lähtenyt yhtä paljon pomputtelemaan ja pallokin vielä vasempaan kulmaan. 4-1. Pham sai mahdollisuuden kolmanteenkin maaliin, huonon avauksen jälkeen, mutta tilanne meni syöttelyksi ja siirtelyksi. Vielä 88. peliminuutilla Strand pääsi läpiajoon, mutta maalivahti vei pidemmän korren. Uskoakseni, lopputulos 4-1 tyydytti molempia joukkueita. Loppuvislauksen kajahdettua, oli Keltikin tämän kauden viimeinen kotiottelu ohitse. Mehtimäki rupeaa hiljalleen hiljenemään. Maalintekijöiden ja muiden edellä mainittujen lisäksi, on ottelusta nostettava esiin perusvarma toppari Pirinen, keskikentällä kovia liukutaklauksia jaellut Varvemaa, sekä keskikentän Dirgin, joka näytti, kuinka neljä vastustajaa ohitetaan puolittaisella vauhdilla ja vartaloharhautuksilla. AFC Keltik haluaa kiittää paria äänekästä fania, joita sunnuntain ottelussakin nähtiin, sekä kaikkia muita, jotka ovat Mehtimäelle tai Koillispuistoon vaivautuneet pelejä katsomaan. KIITOS TEILLE. Pysykää vielä kuulolla, kausi päättyy torstaina, 28.9. Kuopiossa. Vastassa silloin paikallinen Zulimanit.